Kisakausi päättyi Himos-Leitner -kisohin. Matkaan lähdettiin perjantaina, kyydissä oli kaksi joukkuekaveria Itävallan reissulta. Matka sujui iloisesti monenlaista musaa kuunnellessa ja maailmankisoja muistellessa. Majoittumien oli kahdessa mökissä rinteen päällä, joten aamulla oli helppo lähteä kisamäkeen.
Supervalmentajat Miika Laitinen ja Virpi Mikkola hoitivat järjestelyt niin ruuat kuin kisaan valmistautumisen; ratakatselmukset, harjoitus- ja lämmittelylaskut ja paljon muuta. Kisat sujuivat kaikilta erittäin hyvin, vaikka rata ei ollut täysin sama kuin edellisenä vuonna, niin silti voi todeta aikojen perusteella tapahtuneen huimaa kehitystä edelliseen vuoteen. Kova harjoittelu on tuottanut hyvää tulosta.
Sagalla oli kaksi hyvää laskua, sijoittuen sarjassaan ensimmäiseksi. Palkintojen jako oli harmillisesti hiukan erikoinen, soveltavan joukkueen palkintoja ei muistettu jakaa, ennen kuin havaittiin, että ne on vielä jakamatta ja muutoinkin järjestäjät hoitivat ja perustelivat tilanteen melkoisen ala-arvoisesti urheilijoita kohtaan. Toisin kuin viime vuonna, viralliseen tulosluetteloon ei ole laitettu tuloksia. Loppujen lopuksi Saga sai ison pokaalin kotiin tuomiseksi ja toivon mukaan tulosluettelokin täydentyy tulevalla viikolla.
Mutta viime hetken tapahtumista huolimatta, kisamatka oli loistava kokemus, urheilijat nauttivat laskemisesta ja toistensa seurasta ja kaikilla oli hauskaa. Alppijoukkueen henki on urheilullinen, loistava, toisia kannustava ja hyvin paljon iloa ja naurua.
Tänään oli ensi esiintyminen yleisölle kakkosluokan vanneohjelmalla. Sport Club Vantaan järjestämissä kisoissa Saga ja kaksi muuta Uniikit Y:n jäsentä esitti omat ohjelmansa kisatapahtuman ohessa. Pientä jännitystä oli matkassa kuten aina, mutta rutinoituneena esiintyjänä, tutussa paikassa Sagan suoritus sujui erittäin hyvin ilman suurempia virheitä. Jatkossa on hyvä keskittyä yksityiskohtien paranteluun ja perusvoimistelutaitojen paranteluun. 
Kauden viimeiset laskut tuli lasketeltua Tahkon rinteillä. Pääsiäisviikonlopun paras keli osui juuri sopivasti sunnuntaille, jolloin pääsi laskettelemaan upeassa kelissä ja loistavassa kunnossa olevassa rinteessä. Valmentaja Vipe tuli myös nähtyä heti rinteeseen tultaessa ja toistamiseen sattumalta myös lähtiessä, iloisia kohtaamisia. Myös muita Napakettuja ja Itävallan matkalta tuttuja oli rinteessä samaan aikaan ja pääsi muutaman mäen laskettu yhdessä. Pieni kömmähdys päivään myös mahtui, ankkurihississä lähes mäen päällä Sagan suksi luiskahti toisen päälle josta seurasi kaatuminen tai oikeammin kaksi kaatumista. Rinteessä selvittiin pystyyn ja vaihtoehtojen puuttuessa mustaa rinnettä alas ja uuteen yritykseen kohti rinnettä jonne alun perin oltiin matkalla. Viimeisenä laskuna Tahkon Turistirinne, hieno laskettelukausi on päättynyt.
Laskettelun jälkeen takaisin mökille ruokailemaan ja edelleen kohti kuntosalia treenaamaan voimisteluohjelmaa. Kunnon alkuveryttelyn jälkeen oli vanneohjelman läpikäyntiä useaan kertaan. Katsottiin läpi ja kerrattiin useaan kertaan vanneohjelma, jotta se sujuu mahdollisimman hyvin ensi lauantaina. 
Perjantaina pitkästä aikaa mökillä ja tutussa Juankosken Kuntokeskus Juvansilla treenaamassa. Pari tuntia hyvää treeniä tutussa ympäristössä. Pikkusisko Kiia antoi hyviä neuvoja oman treeninsä ohessa miten harjoittaa ja kehittää joitain yksityiskohtia. Painopiste oli vanneohjelmassa joka on tarkoitus esittää ensikertaa yleisön edessä ensi lauantaina Vantaan Lumossa Sport Club Vantaan järjestämän Stara -tapahtuman yhteydessä. Tulossa hyvä harjoitusesiintyminen mentäessä kohti toukokuun kisoja. 
C Vantaan joukkueen, kuten Fortius H:n kilpailusuoritukset.
Supervalmentajat Miika Laitinen ja Virpi Mikkola hoitivat järjestelyt niin ruuat kuin kisaan valmistautumisen; ratakatselmukset, harjoitus- ja lämmittelylaskut ja paljon muuta. Kisat sujuivat kaikilta erittäin hyvin, vaikka rata ei ollut täysin sama kuin edellisenä vuonna, niin silti voi todeta aikojen perusteella tapahtuneen huimaa kehitystä edelliseen vuoteen. Kova harjoittelu on tuottanut hyvää tulosta.
Mutta viime hetken tapahtumista huolimatta, kisamatka oli loistava kokemus, urheilijat nauttivat laskemisesta ja toistensa seurasta ja kaikilla oli hauskaa. Alppijoukkueen henki on urheilullinen, loistava, toisia kannustava ja hyvin paljon iloa ja naurua.
